Erityisesti velkakirjatyypeistä
Tavallinen luottorahoitukseen liittyvä instrumentti on velkakirja, jolla tarkoitetaan määrämuotoista maksusitoumusta, jossa velallinen sitoutuu maksamaan tietyn summan velkojalle. Velkakirjassa sovitaan usein myös maksuun liittyvistä ehdoista, kuten maksuajasta ja –paikasta, korosta sekä mahdollisista vakuuksista ja velan irtisanomisesta. Velkakirjan erottaakin velkaa koskevasta sopimuksesta, jonka ehdoista osapuolet ovat sopineet, lähinnä se, että velkakirja on pätevä myös yksipuolisena sitoumuksena.Velkakirjat voidaan jakaa velkakirjalain mukaisesti tavallisiin velkakirjoihin ja juokseviin velkakirjoihin.
Tavallinen velkakirja on aina asetettu nimetylle henkilölle, eli siinä on aina nimetty velkoja, jolle velallisen on maksettava velka.Toisaalta velkojakaan ei saa siirtää tavallista velkakirjaa uudelle velkojalle ilmoittamatta siirrosta velalliselle. Jos siirtoilmoitusta ei ole tehty, velallinen vapautuu velasta maksamalla sen velkakirjaan merkitylle alkuperäiselle velkojalle edellyttäen, että velallinen oli perustellusti vilpittömässä mielessä, eli tämä ei tiennyt eikä pitänytkään tietää siirrosta.
Juoksevat velkakirjat on asetettu, eli velkakirjan mukainen velka on maksettava, joko nimetylle henkilölle tai tämän määräämälle henkilölle tai velkakirjan haltijalle, jolloin puhutaan ns. haltijavelkakirjasta. Myös velkakirja, jossa maksun saajaa ei ole lainkaan mainittu, on velkakirjalain mukainen juokseva velkakirja. Sitä, jonka hallussa haltijavelkakirja on, pidetään lähtökohtaisesti velan suoritukseen oikeutettuna velkojana. Sama koskee myös nimetylle henkilölle tai tämän määräämälle asetettua velkakirjaa, edellyttäen että velkakirjan haltija voi vedota ns. katkeamattomaan siirtosarjaan, eli velkakirjaan tehtyihin, haltijaan asti ulottuviin kirjallisiin siirtomerkintöihin. Tällaiset siirtomerkinnät voivat olla joko siirtoja nimetylle henkilölle tai haltijalle tai avoimia siirtoja, sillä velkakirjan haltijan oletetaan olevan laillinen velkoja, eikä haltija ole ilman erityistä aihetta velvollinen tutkimaan aiempien siirtojen pätevyyttä. Myös velallinen voi pätevästi maksaa velan tällaiselle velkakirjan haltijalle.
Ellei velkakirjassa ole toisin sovittu, sovelletaan velkaan seuraavia velkakirjalain pääsääntöjä:
velalle maksettava korko ja maksun viivästyessä maksettava viivästyskorko määräytyvät korkolain mukaan;
velka erääntyy velkojan sitä vaatiessa, ja velallinen on myös oikeutettu maksamaan sen halutessaan. Pääomalle maksettava korko on kuitenkin maksettava vuosittain;
velka on pääsääntöisesti maksettava velkojan luona tämän asunnossa tai liikehuoneistossa. Velkoja kuitenkin vastaa mahdollisista viivästyksistä ja kustannuksista, jotka aiheutuvat siitä, että velallinen ei ole saanut tietoa velkojan osoitteen ja velan maksupaikan mahdollisista muutoksista.
Joukkovelkakirjat ovat eräs yrityksen rahoitukseen olennaisesti liittyvä velkakirjatyyppi. Joukkovelkakirjat ovat yritysten tai julkisyhteisöjen samoin ehdoin suurelle velkojien joukolle liikkeeseen laskemia juoksevia velkakirjoja, joilla yritys tai julkisyhteisö pyrkii hankkimaan markkinaehtoista rahoitusta. Joukkovelkakirjat on usein liitetty arvo-osuusjärjestelmään, jolloin velkojien arvo-osuustileille tehtävät merkinnät korvaavat fyysiset velkakirjat siirtomerkintöineen. Ne ovat myös usein jälkimarkkinakelpoisia, eli velkojat voivat käydä niillä kauppaa mm. liikkeeseenlaskijan taloudellisen tilanteen ja vallitsevan korkotason perusteella muodostuvaan hintaan.